Suomi muokkaa

Substantiivi muokkaa

multavuus (40)

  1. se, että on multava

Ääntäminen muokkaa

  • IPA: /ˈmult̪ɑʋuːs/
  • tavutus: mul‧ta‧vuus

Taivutus muokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi multavuus multavuudet
genetiivi multavuuden multavuuksien
partitiivi multavuutta multavuuksia
akkusatiivi multavuus;
multavuuden
multavuudet
sisäpaikallissijat
inessiivi multavuudessa multavuuksissa
elatiivi multavuudesta multavuuksista
illatiivi multavuuteen multavuuksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi multavuudella multavuuksilla
ablatiivi multavuudelta multavuuksilta
allatiivi multavuudelle multavuuksille
muut sijamuodot
essiivi multavuutena multavuuksina
translatiivi multavuudeksi multavuuksiksi
abessiivi multavuudetta multavuuksitta
instruktiivi multavuuksin
komitatiivi multavuuksine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo multavuude-
vahva vartalo multavuute-
konsonantti-
vartalo
multavuut-

Etymologia muokkaa

sanan multava vartalosta multav- ja suffiksista -uus

Käännökset muokkaa

Aiheesta muualla muokkaa