munittava

  1. (taivutusmuoto) passiivin partisiipin preesens verbistä munia

Taivutus

Taivutus 
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi munittava munittavat
genetiivi munittavan munittavien
(munittavain)
partitiivi munittavaa munittavia
akkusatiivi munittava; munittavan munittavat
sisäpaikallissijat
inessiivi munittavassa munittavissa
elatiivi munittavasta munittavista
illatiivi munittavaan munittaviin
ulkopaikallissijat
adessiivi munittavalla munittavilla
ablatiivi munittavalta munittavilta
allatiivi munittavalle munittaville
muut sijamuodot
essiivi munittavana munittavina
translatiivi munittavaksi munittaviksi
abessiivi munittavatta munittavitta
instruktiivi munittavin
komitatiivi munittavine

munittava

  1. (taivutusmuoto) aktiivin partisiipin preesens verbistä munittaa

Taivutus

Taivutus 
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi munittava munittavat
genetiivi munittavan munittavien
(munittavain)
partitiivi munittavaa munittavia
akkusatiivi munittava; munittavan munittavat
sisäpaikallissijat
inessiivi munittavassa munittavissa
elatiivi munittavasta munittavista
illatiivi munittavaan munittaviin
ulkopaikallissijat
adessiivi munittavalla munittavilla
ablatiivi munittavalta munittavilta
allatiivi munittavalle munittaville
muut sijamuodot
essiivi munittavana munittavina
translatiivi munittavaksi munittaviksi
abessiivi munittavatta munittavitta
instruktiivi munittavin
komitatiivi munittavine