munitus
Suomi muokkaa
Substantiivi muokkaa
munitus (39)
Ääntäminen muokkaa
- IPA: /ˈmunit̪us/
- tavutus: mu‧ni‧tus
Taivutus muokkaa
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | munitus | munitukset |
| genetiivi | munituksen | munitusten munituksien |
| partitiivi | munitusta | munituksia |
| akkusatiivi | munitus; munituksen |
munitukset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | munituksessa | munituksissa |
| elatiivi | munituksesta | munituksista |
| illatiivi | munitukseen | munituksiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | munituksella | munituksilla |
| ablatiivi | munitukselta | munituksilta |
| allatiivi | munitukselle | munituksille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | munituksena | munituksina |
| translatiivi | munitukseksi | munituksiksi |
| abessiivi | munituksetta | munituksitta |
| instruktiivi | – | munituksin |
| komitatiivi | – | munituksine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | munitukse- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
munitus- | |
Etymologia muokkaa
johdos verbistä munittaa (munit- + -us)
Käännökset muokkaa
1. munittaminen
|
Tälle sanan merkitykselle ei valitettavasti vielä ole lisätty käännöksiä, mutta voit halutessasi lisätä ne. |
Liittyvät sanat muokkaa
Aiheesta muualla muokkaa
- munitus Kielitoimiston sanakirjassa