SuomiMuokkaa

SubstantiiviMuokkaa

munitus (39)

  1. munittaminen

ÄäntäminenMuokkaa

  • IPA: /ˈmunit̪us/
  • tavutus: mu‧ni‧tus

TaivutusMuokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi munitus munitukset
genetiivi munituksen munitusten
munituksien
partitiivi munitusta munituksia
akkusatiivi munitus;
munituksen
munitukset
sisäpaikallissijat
inessiivi munituksessa munituksissa
elatiivi munituksesta munituksista
illatiivi munitukseen munituksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi munituksella munituksilla
ablatiivi munitukselta munituksilta
allatiivi munitukselle munituksille
muut sijamuodot
essiivi munituksena munituksina
translatiivi munitukseksi munituksiksi
abessiivi munituksetta munituksitta
instruktiivi munituksin
komitatiivi munituksine-
+ omistusliite



EtymologiaMuokkaa

johdos verbistä munittaa (munit- + -us)

KäännöksetMuokkaa

Aiheesta muuallaMuokkaa

  • munitus Kielitoimiston sanakirjassa