muodostuminen
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaamuodostuminen (38)
- teonnimi verbistä muodostua
Taivutus
muokkaa| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | muodostuminen | muodostumiset |
| genetiivi | muodostumisen | muodostumisten muodostumisien |
| partitiivi | muodostumista | muodostumisia |
| akkusatiivi | muodostuminen; muodostumisen |
muodostumiset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | muodostumisessa | muodostumisissa |
| elatiivi | muodostumisesta | muodostumisista |
| illatiivi | muodostumiseen | muodostumisiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | muodostumisella | muodostumisilla |
| ablatiivi | muodostumiselta | muodostumisilta |
| allatiivi | muodostumiselle | muodostumisille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | muodostumisena (muodostumisna) |
muodostumisina |
| translatiivi | muodostumiseksi | muodostumisiksi |
| abessiivi | muodostumisetta | muodostumisitta |
| instruktiivi | – | muodostumisin |
| komitatiivi | – | muodostumisine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | muodostumise- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
muodostumis- | |
Etymologia
muokkaaverbi muodostua + johdin -minen
Aiheesta muualla
muokkaa- muodostuminen Tieteen termipankissa