murahteleminen
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaamurahteleminen (38)
- teonnimi verbistä murahdella
Taivutus
muokkaaTaivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | murahteleminen | murahtelemiset |
genetiivi | murahtelemisen | murahtelemisten murahtelemisien |
partitiivi | murahtelemista | murahtelemisia |
akkusatiivi | murahteleminen; murahtelemisen |
murahtelemiset |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | murahtelemisessa | murahtelemisissa |
elatiivi | murahtelemisesta | murahtelemisista |
illatiivi | murahtelemiseen | murahtelemisiin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | murahtelemisella | murahtelemisilla |
ablatiivi | murahtelemiselta | murahtelemisilta |
allatiivi | murahtelemiselle | murahtelemisille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | murahtelemisena (murahtelemisna) |
murahtelemisina |
translatiivi | murahtelemiseksi | murahtelemisiksi |
abessiivi | murahtelemisetta | murahtelemisitta |
instruktiivi | – | murahtelemisin |
komitatiivi | – | murahtelemisine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | murahtelemise- | |
heikko vartalo | - | |
vahva vartalo | - | |
konsonantti- vartalo |
murahtelemis- |
Etymologia
muokkaa- verbi murahdella + johdin -minen