Substantiivi

muokkaa

murahtelu (2)

  1. murahteleminen

Ääntäminen

muokkaa
  • IPA: /ˈmurɑhˌt̪elu/
  • tavutus: mu‧rah‧te‧lu

Taivutus

muokkaa
Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi murahtelu murahtelut
genetiivi murahtelun murahtelujen
murahteluiden
murahteluitten
partitiivi murahtelua murahteluita
murahteluja
akkusatiivi murahtelu;
murahtelun
murahtelut
sisäpaikallissijat
inessiivi murahtelussa murahteluissa
elatiivi murahtelusta murahteluista
illatiivi murahteluun murahteluihin
ulkopaikallissijat
adessiivi murahtelulla murahteluilla
ablatiivi murahtelulta murahteluilta
allatiivi murahtelulle murahteluille
muut sijamuodot
essiivi murahteluna murahteluina
translatiivi murahteluksi murahteluiksi
abessiivi murahtelutta murahteluitta
instruktiivi murahteluin
komitatiivi murahteluine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo murahtelu-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Etymologia

muokkaa
  • verbi murahdella + johdin -u

Käännökset

muokkaa

Aiheesta muualla

muokkaa