murehtiminen
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaamurehtiminen (38)
- teonnimi verbistä murehtia
Taivutus
muokkaaTaivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | murehtiminen | murehtimiset |
genetiivi | murehtimisen | murehtimisten murehtimisien |
partitiivi | murehtimista | murehtimisia |
akkusatiivi | murehtiminen; murehtimisen |
murehtimiset |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | murehtimisessa | murehtimisissa |
elatiivi | murehtimisesta | murehtimisista |
illatiivi | murehtimiseen | murehtimisiin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | murehtimisella | murehtimisilla |
ablatiivi | murehtimiselta | murehtimisilta |
allatiivi | murehtimiselle | murehtimisille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | murehtimisena (murehtimisna) |
murehtimisina |
translatiivi | murehtimiseksi | murehtimisiksi |
abessiivi | murehtimisetta | murehtimisitta |
instruktiivi | – | murehtimisin |
komitatiivi | – | murehtimisine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | murehtimise- | |
heikko vartalo | - | |
vahva vartalo | - | |
konsonantti- vartalo |
murehtimis- |
Etymologia
muokkaaAiheesta muualla
muokkaa- Artikkeli 429 Suomen viittomakielten verkkosanakirjassa Suvissa