Substantiivi

muokkaa

mureus (40)[1]

  1. se, että on murea

Ääntäminen

muokkaa
  • IPA: /ˈmureus/ tai /ˈmureu̯s/
  • tavutus: mu‧re‧us / mu‧reus

Taivutus

muokkaa
Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi mureus mureudet
genetiivi mureuden mureuksien
partitiivi mureutta mureuksia
akkusatiivi mureus;
mureuden
mureudet
sisäpaikallissijat
inessiivi mureudessa mureuksissa
elatiivi mureudesta mureuksista
illatiivi mureuteen mureuksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi mureudella mureuksilla
ablatiivi mureudelta mureuksilta
allatiivi mureudelle mureuksille
muut sijamuodot
essiivi mureutena mureuksina
translatiivi mureudeksi mureuksiksi
abessiivi mureudetta mureuksitta
instruktiivi mureuksin
komitatiivi mureuksine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo mureude-
vahva vartalo mureute-
konsonantti-
vartalo
mureut-

Etymologia

muokkaa

sanan murea vartalosta mure- ja suffiksista -us

Käännökset

muokkaa

Aiheesta muualla

muokkaa
  • mureus Kielitoimiston sanakirjassa

Viitteet

muokkaa
  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 40