SuomiMuokkaa

SubstantiiviMuokkaa

murska (10)[1]

  1. seuraus murskaamisesta; kappaleen hajonneet osat, hienoksi murennut kiinteä aine
    Tein itse tomaatista murskaa.

ÄäntäminenMuokkaa

  • IPA: /ˈmurskɑ/
  • tavutus: murs‧ka

TaivutusMuokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi murska murskat
genetiivi murskan murskien
(murskain)
partitiivi murskaa murskia
akkusatiivi murska;
murskan
murskat
sisäpaikallissijat
inessiivi murskassa murskissa
elatiivi murskasta murskista
illatiivi murskaan murskiin
ulkopaikallissijat
adessiivi murskalla murskilla
ablatiivi murskalta murskilta
allatiivi murskalle murskille
muut sijamuodot
essiivi murskana murskina
translatiivi murskaksi murskiksi
abessiivi murskatta murskitta
instruktiivi murskin
komitatiivi murskine-
+ omistusliite

Liittyvät sanatMuokkaa

JohdoksetMuokkaa
YhdyssanatMuokkaa

ananasmurska, hiilimurska, jäämurska, kivimurska, murskaluku, murskanumero, murskatappio, murskatuomio, murskavoitto, sepelimurska, tiilimurska, tomaattimurska

Aiheesta muuallaMuokkaa

  • murska Kielitoimiston sanakirjassa

ViitteetMuokkaa

  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 10