Substantiivi

muokkaa

murska (10)[1]

  1. seuraus murskaamisesta; kappaleen hajonneet osat, hienoksi murennut kiinteä aine
    Tein itse tomaatista murskaa.

Ääntäminen

muokkaa
  • IPA: /ˈmurskɑ/
  • tavutus: murs‧ka

Taivutus

muokkaa
Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi murska murskat
genetiivi murskan murskien
(murskain)
partitiivi murskaa murskia
akkusatiivi murska;
murskan
murskat
sisäpaikallissijat
inessiivi murskassa murskissa
elatiivi murskasta murskista
illatiivi murskaan murskiin
ulkopaikallissijat
adessiivi murskalla murskilla
ablatiivi murskalta murskilta
allatiivi murskalle murskille
muut sijamuodot
essiivi murskana murskina
translatiivi murskaksi murskiksi
abessiivi murskatta murskitta
instruktiivi murskin
komitatiivi murskine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo murska-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Liittyvät sanat

muokkaa
Johdokset
muokkaa
Yhdyssanat
muokkaa

ananasmurska, hiilimurska, jäämurska, kivimurska, murskaluku, murskanumero, murskatappio, murskatuomio, murskavoitto, sepelimurska, tiilimurska, tomaattimurska

Aiheesta muualla

muokkaa
  • murska Kielitoimiston sanakirjassa

Viitteet

muokkaa
  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 10