murtautuja

Suomi

Substantiivi

murtautuja (10)

henkilö, joka murtautuu tai on murtautunut johonkin

Ääntäminen

IPA: /ˈmurt̪ɑu̯ˌt̪ujɑ/ tai /ˈmurt̪ɑˌut̪ujɑ/
tavutus: mur‧tau‧tu‧ja / mur‧ta‧u‧tu‧ja

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	murtautuja	murtautujat
genetiivi	murtautujan	murtautujien (murtautujain)
partitiivi	murtautujaa	murtautujia
akkusatiivi	murtautuja; murtautujan	murtautujat
sisäpaikallissijat
inessiivi	murtautujassa	murtautujissa
elatiivi	murtautujasta	murtautujista
illatiivi	murtautujaan	murtautujiin
ulkopaikallissijat
adessiivi	murtautujalla	murtautujilla
ablatiivi	murtautujalta	murtautujilta
allatiivi	murtautujalle	murtautujille
muut sijamuodot
essiivi	murtautujana	murtautujina
translatiivi	murtautujaksi	murtautujiksi
abessiivi	murtautujatta	murtautujitta
instruktiivi	–	murtautujin
komitatiivi	–	murtautujine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	murtautuja-
heikko vartalo	-
vahva vartalo	-
konsonantti- vartalo	-

Käännökset

1. henkilö, joka murtautuu tai on murtautunut johonkin

Tälle sanan merkitykselle ei valitettavasti vielä ole lisätty käännöksiä, mutta voit halutessasi lisätä ne.
Huomaa, että voit lisätä vieraskielisiä käännöksiä vain suomenkielisille sanoille.
Etsi käännöksiä: tänne viittaavat sivut, englanninkielinen Wikisanakirja.

Aiheesta muualla

murtautuja Kielitoimiston sanakirjassa