murtautuminen
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaamurtautuminen (38)
- teonnimi verbistä murtautua
Taivutus
muokkaa| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | murtautuminen | murtautumiset |
| genetiivi | murtautumisen | murtautumisten murtautumisien |
| partitiivi | murtautumista | murtautumisia |
| akkusatiivi | murtautuminen; murtautumisen |
murtautumiset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | murtautumisessa | murtautumisissa |
| elatiivi | murtautumisesta | murtautumisista |
| illatiivi | murtautumiseen | murtautumisiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | murtautumisella | murtautumisilla |
| ablatiivi | murtautumiselta | murtautumisilta |
| allatiivi | murtautumiselle | murtautumisille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | murtautumisena (murtautumisna) |
murtautumisina |
| translatiivi | murtautumiseksi | murtautumisiksi |
| abessiivi | murtautumisetta | murtautumisitta |
| instruktiivi | – | murtautumisin |
| komitatiivi | – | murtautumisine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | murtautumise- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
murtautumis- | |