murtunut
Suomi muokkaa
Verbi muokkaa
murtunut
- (taivutusmuoto) aktiivin partisiipin perfekti verbistä murtua
Taivutus
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | murtunut | murtuneet |
| genetiivi | murtuneen | murtuneiden murtuneitten |
| partitiivi | murtunutta | murtuneita |
| akkusatiivi | murtunut; murtuneen | murtuneet |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | murtuneessa | murtuneissa |
| elatiivi | murtuneesta | murtuneista |
| illatiivi | murtuneeseen | murtuneisiin murtuneihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | murtuneella | murtuneilla |
| ablatiivi | murtuneelta | murtuneilta |
| allatiivi | murtuneelle | murtuneille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | murtuneena | murtuneina |
| translatiivi | murtuneeksi | murtuneiksi |
| abessiivi | murtuneetta | murtuneitta |
| instruktiivi | – | murtunein |
| komitatiivi | – | murtuneine |