murtuva
Suomi muokkaa
Verbi muokkaa
murtuva
- (taivutusmuoto) aktiivin partisiipin preesens verbistä murtua
Taivutus
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | murtuva | murtuvat |
| genetiivi | murtuvan | murtuvien (murtuvain) |
| partitiivi | murtuvaa | murtuvia |
| akkusatiivi | murtuva; murtuvan | murtuvat |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | murtuvassa | murtuvissa |
| elatiivi | murtuvasta | murtuvista |
| illatiivi | murtuvaan | murtuviin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | murtuvalla | murtuvilla |
| ablatiivi | murtuvalta | murtuvilta |
| allatiivi | murtuvalle | murtuville |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | murtuvana | murtuvina |
| translatiivi | murtuvaksi | murtuviksi |
| abessiivi | murtuvatta | murtuvitta |
| instruktiivi | – | murtuvin |
| komitatiivi | – | murtuvine |