Wikipedia
Katso artikkeli Musketti Wikipediassa, vapaassa tietosanakirjassa.

Substantiivi

muokkaa

musketti (5-C)[1]

  1. kivääriä edeltänyt ase, joka ampui pyöreitä lyijykuulia ja johon kuula ja ruuti ladattiin erikseen

Ääntäminen

muokkaa
  • IPA: /ˈmusket̪ːi/
  • tavutus: mus‧ket‧ti

Taivutus

muokkaa
Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi musketti musketit
genetiivi musketin muskettien
(muskettein)
partitiivi muskettia musketteja
akkusatiivi musketti;
musketin
musketit
sisäpaikallissijat
inessiivi musketissa musketeissa
elatiivi musketista musketeista
illatiivi muskettiin musketteihin
ulkopaikallissijat
adessiivi musketilla musketeilla
ablatiivi musketilta musketeilta
allatiivi musketille musketeille
muut sijamuodot
essiivi muskettina musketteina
translatiivi musketiksi musketeiksi
abessiivi musketitta musketeitta
instruktiivi musketein
komitatiivi musketteine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo musketi-
vahva vartalo musketti-
konsonantti-
vartalo
-

Liittyvät sanat

muokkaa
Yhdyssanat
muokkaa

muskettimies, muskettisotilas, muskettisoturi

Aiheesta muualla

muokkaa

Viitteet

muokkaa
  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 5-C