Suomi muokkaa

Substantiivi muokkaa

musliini (6)

  1. eräitä ohuita puuvillakankaita

Ääntäminen muokkaa

  • IPA: /ˈmusliːni/
  • tavutus: mus‧lii‧ni

Taivutus muokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi musliini musliinit
genetiivi musliinin musliinien
musliineiden
musliineitten
partitiivi musliinia musliineita
musliineja
akkusatiivi musliini;
musliinin
musliinit
sisäpaikallissijat
inessiivi musliinissa musliineissa
elatiivi musliinista musliineista
illatiivi musliiniin musliineihin
ulkopaikallissijat
adessiivi musliinilla musliineilla
ablatiivi musliinilta musliineilta
allatiivi musliinille musliineille
muut sijamuodot
essiivi musliinina musliineina
translatiivi musliiniksi musliineiksi
abessiivi musliinitta musliineitta
instruktiivi musliinein
komitatiivi musliineine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo musliini-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Etymologia muokkaa

< ruotsi << turkki[1]

Käännökset muokkaa

Liittyvät sanat muokkaa

Yhdyssanat muokkaa

villamusliini

Aiheesta muualla muokkaa

Viitteet muokkaa

  1. Hakulinen, Lauri: Suomen kielen rakenne ja kehitys, s. 379. Helsingin yliopiston suomen kielen laitos, 2000 (1978). ISBN 951-45-9221-2.