muuntautuminen
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaamuuntautuminen (38)
- teonnimi verbistä muuntautua
Taivutus
muokkaaTaivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | muuntautuminen | muuntautumiset |
genetiivi | muuntautumisen | muuntautumisten muuntautumisien |
partitiivi | muuntautumista | muuntautumisia |
akkusatiivi | muuntautuminen; muuntautumisen |
muuntautumiset |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | muuntautumisessa | muuntautumisissa |
elatiivi | muuntautumisesta | muuntautumisista |
illatiivi | muuntautumiseen | muuntautumisiin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | muuntautumisella | muuntautumisilla |
ablatiivi | muuntautumiselta | muuntautumisilta |
allatiivi | muuntautumiselle | muuntautumisille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | muuntautumisena (muuntautumisna) |
muuntautumisina |
translatiivi | muuntautumiseksi | muuntautumisiksi |
abessiivi | muuntautumisetta | muuntautumisitta |
instruktiivi | – | muuntautumisin |
komitatiivi | – | muuntautumisine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | muuntautumise- | |
heikko vartalo | - | |
vahva vartalo | - | |
konsonantti- vartalo |
muuntautumis- |
Etymologia
muokkaaverbi muuntautua + johdin -minen