Substantiivi

muokkaa

muuntelu (2)

  1. muunteleminen

Ääntäminen

muokkaa
  • IPA: /ˈmuːnt̪elu/
  • tavutus: muun‧te‧lu

Taivutus

muokkaa
Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi muuntelu muuntelut
genetiivi muuntelun muuntelujen
muunteluiden
muunteluitten
partitiivi muuntelua muunteluita
muunteluja
akkusatiivi muuntelu;
muuntelun
muuntelut
sisäpaikallissijat
inessiivi muuntelussa muunteluissa
elatiivi muuntelusta muunteluista
illatiivi muunteluun muunteluihin
ulkopaikallissijat
adessiivi muuntelulla muunteluilla
ablatiivi muuntelulta muunteluilta
allatiivi muuntelulle muunteluille
muut sijamuodot
essiivi muunteluna muunteluina
translatiivi muunteluksi muunteluiksi
abessiivi muuntelutta muunteluitta
instruktiivi muunteluin
komitatiivi muunteluine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo muuntelu-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Etymologia

muokkaa
  • verbi muunnella + johdin -u

Käännökset

muokkaa

Liittyvät sanat

muokkaa
Yhdyssanat
muokkaa

muuntelukyky

Aiheesta muualla

muokkaa