myöntävä

Suomi

Verbi

myöntävä

1. (taivutusmuoto) aktiivin partisiipin preesens verbistä myöntää

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	myöntävä	myöntävät
genetiivi	myöntävän	myöntävien (myöntäväin)
partitiivi	myöntävää	myöntäviä
akkusatiivi	myöntävä; myöntävän	myöntävät
sisäpaikallissijat
inessiivi	myöntävässä	myöntävissä
elatiivi	myöntävästä	myöntävistä
illatiivi	myöntävään	myöntäviin
ulkopaikallissijat
adessiivi	myöntävällä	myöntävillä
ablatiivi	myöntävältä	myöntäviltä
allatiivi	myöntävälle	myöntäville
muut sijamuodot
essiivi	myöntävänä	myöntävinä
translatiivi	myöntäväksi	myöntäviksi
abessiivi	myöntävättä	myöntävittä
instruktiivi	–	myöntävin
komitatiivi	–	myöntävine

Aiheesta muualla

• myöntävä Kielitoimiston sanakirjassa