myöntävä
Suomi
muokkaaVerbi
muokkaamyöntävä
- (taivutusmuoto) aktiivin partisiipin preesens verbistä myöntää
Taivutus
muokkaa| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | myöntävä | myöntävät |
| genetiivi | myöntävän | myöntävien (myöntäväin) |
| partitiivi | myöntävää | myöntäviä |
| akkusatiivi | myöntävä; myöntävän |
myöntävät |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | myöntävässä | myöntävissä |
| elatiivi | myöntävästä | myöntävistä |
| illatiivi | myöntävään | myöntäviin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | myöntävällä | myöntävillä |
| ablatiivi | myöntävältä | myöntäviltä |
| allatiivi | myöntävälle | myöntäville |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | myöntävänä | myöntävinä |
| translatiivi | myöntäväksi | myöntäviksi |
| abessiivi | myöntävättä | myöntävittä |
| instruktiivi | – | myöntävin |
| komitatiivi | – | myöntävine |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | - | |
| heikko vartalo | myöntävä- | |
| vahva vartalo | myöntävä- | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Aiheesta muualla
muokkaa- myöntävä Kielitoimiston sanakirjassa