Suomi muokkaa

Substantiivi muokkaa

myöntö (1-J)

  1. myöntäminen

Ääntäminen muokkaa

  • IPA: /ˈmyø̯nt̪ø/
  • tavutus: myön‧tö

Taivutus muokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi myöntö myönnöt
genetiivi myönnön myöntöjen
partitiivi myöntöä myöntöjä
akkusatiivi myöntö;
myönnön
myönnöt
sisäpaikallissijat
inessiivi myönnössä myönnöissä
elatiivi myönnöstä myönnöistä
illatiivi myöntöön myöntöihin
ulkopaikallissijat
adessiivi myönnöllä myönnöillä
ablatiivi myönnöltä myönnöiltä
allatiivi myönnölle myönnöille
muut sijamuodot
essiivi myöntönä myöntöinä
translatiivi myönnöksi myönnöiksi
abessiivi myönnöttä myönnöittä
instruktiivi myönnöin
komitatiivi myöntöine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo myönnö-
vahva vartalo myöntö-
konsonantti-
vartalo
-

Käännökset muokkaa

Liittyvät sanat muokkaa

Yhdyssanat muokkaa

myöntölause, myöntömuoto

Aiheesta muualla muokkaa