myönteleminen
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaamyönteleminen (38)
- teonnimi verbistä myönnellä
Taivutus
muokkaaTaivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | myönteleminen | myöntelemiset |
genetiivi | myöntelemisen | myöntelemisten myöntelemisien |
partitiivi | myöntelemistä | myöntelemisiä |
akkusatiivi | myönteleminen; myöntelemisen |
myöntelemiset |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | myöntelemisessä | myöntelemisissä |
elatiivi | myöntelemisestä | myöntelemisistä |
illatiivi | myöntelemiseen | myöntelemisiin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | myöntelemisellä | myöntelemisillä |
ablatiivi | myöntelemiseltä | myöntelemisiltä |
allatiivi | myöntelemiselle | myöntelemisille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | myöntelemisenä (myöntelemisnä) |
myöntelemisinä |
translatiivi | myöntelemiseksi | myöntelemisiksi |
abessiivi | myöntelemisettä | myöntelemisittä |
instruktiivi | – | myöntelemisin |
komitatiivi | – | myöntelemisine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | myöntelemise- | |
heikko vartalo | - | |
vahva vartalo | - | |
konsonantti- vartalo |
myöntelemis- |