Suomi muokkaa

Substantiivi muokkaa

myöntyväisyys (40)

  1. se, että on myöntyväinen

Tarkoittaa että myöntää jonkun asian

Ääntäminen muokkaa

  • IPA: /ˈmyø̯nt̪yˌʋæi̯syːs/
  • tavutus: myön‧ty‧väi‧syys

Taivutus muokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi myöntyväisyys myöntyväisyydet
genetiivi myöntyväisyyden myöntyväisyyksien
partitiivi myöntyväisyyttä myöntyväisyyksiä
akkusatiivi myöntyväisyys;
myöntyväisyyden
myöntyväisyydet
sisäpaikallissijat
inessiivi myöntyväisyydessä myöntyväisyyksissä
elatiivi myöntyväisyydestä myöntyväisyyksistä
illatiivi myöntyväisyyteen myöntyväisyyksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi myöntyväisyydellä myöntyväisyyksillä
ablatiivi myöntyväisyydeltä myöntyväisyyksiltä
allatiivi myöntyväisyydelle myöntyväisyyksille
muut sijamuodot
essiivi myöntyväisyytenä myöntyväisyyksinä
translatiivi myöntyväisyydeksi myöntyväisyyksiksi
abessiivi myöntyväisyydettä myöntyväisyyksittä
instruktiivi myöntyväisyyksin
komitatiivi myöntyväisyyksine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo myöntyväisyyde-
vahva vartalo myöntyväisyyte-
konsonantti-
vartalo
myöntyväisyyt-

Etymologia muokkaa

sanan myöntyväinen vartalosta myöntyväis- ja suffiksista -yys

Käännökset muokkaa

Aiheesta muualla muokkaa