myötäilijä
Suomi muokkaa
Substantiivi muokkaa
myötäilijä (12)
- henkilö, joka myötäilee
Ääntäminen muokkaa
- IPA: /ˈmyø̯t̪æi̯ˌlijæ/
- tavutus: myö‧täi‧li‧jä
Taivutus muokkaa
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | myötäilijä | myötäilijät |
| genetiivi | myötäilijän | myötäilijöiden myötäilijöitten (myötäilijäin) |
| partitiivi | myötäilijää | myötäilijöitä |
| akkusatiivi | myötäilijä; myötäilijän |
myötäilijät |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | myötäilijässä | myötäilijöissä |
| elatiivi | myötäilijästä | myötäilijöistä |
| illatiivi | myötäilijään | myötäilijöihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | myötäilijällä | myötäilijöillä |
| ablatiivi | myötäilijältä | myötäilijöiltä |
| allatiivi | myötäilijälle | myötäilijöille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | myötäilijänä | myötäilijöinä |
| translatiivi | myötäilijäksi | myötäilijöiksi |
| abessiivi | myötäilijättä | myötäilijöittä |
| instruktiivi | – | myötäilijöin |
| komitatiivi | – | myötäilijöine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | myötäilijä- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Käännökset muokkaa
1. henkilö, joka myötäilee
|
Tälle sanan merkitykselle ei valitettavasti vielä ole lisätty käännöksiä, mutta voit halutessasi lisätä ne. |
Liittyvät sanat muokkaa
Aiheesta muualla muokkaa
- myötäilijä Kielitoimiston sanakirjassa