myhäileminen
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaamyhäileminen (38)
- teonnimi verbistä myhäillä
Taivutus
muokkaaTaivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | myhäileminen | myhäilemiset |
genetiivi | myhäilemisen | myhäilemisten myhäilemisien |
partitiivi | myhäilemistä | myhäilemisiä |
akkusatiivi | myhäileminen; myhäilemisen |
myhäilemiset |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | myhäilemisessä | myhäilemisissä |
elatiivi | myhäilemisestä | myhäilemisistä |
illatiivi | myhäilemiseen | myhäilemisiin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | myhäilemisellä | myhäilemisillä |
ablatiivi | myhäilemiseltä | myhäilemisiltä |
allatiivi | myhäilemiselle | myhäilemisille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | myhäilemisenä (myhäilemisnä) |
myhäilemisinä |
translatiivi | myhäilemiseksi | myhäilemisiksi |
abessiivi | myhäilemisettä | myhäilemisittä |
instruktiivi | – | myhäilemisin |
komitatiivi | – | myhäilemisine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | myhäilemise- | |
heikko vartalo | - | |
vahva vartalo | - | |
konsonantti- vartalo |
myhäilemis- |