mylvintä
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaaÄäntäminen
muokkaa- IPA: /ˈmylʋint̪æ/
- tavutus: myl‧vin‧tä
Taivutus
muokkaa| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | mylvintä | mylvinnät |
| genetiivi | mylvinnän | mylvintöjen (mylvintäin) |
| partitiivi | mylvintää | mylvintöjä |
| akkusatiivi | mylvintä; mylvinnän |
mylvinnät |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | mylvinnässä | mylvinnöissä |
| elatiivi | mylvinnästä | mylvinnöistä |
| illatiivi | mylvintään | mylvintöihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | mylvinnällä | mylvinnöillä |
| ablatiivi | mylvinnältä | mylvinnöiltä |
| allatiivi | mylvinnälle | mylvinnöille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | mylvintänä | mylvintöinä |
| translatiivi | mylvinnäksi | mylvinnöiksi |
| abessiivi | mylvinnättä | mylvinnöittä |
| instruktiivi | – | mylvinnöin |
| komitatiivi | – | mylvintöine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | - | |
| heikko vartalo | mylvinnä- | |
| vahva vartalo | mylvintä- | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Käännökset
muokkaa1. mylviminen
|
Aiheesta muualla
muokkaa- mylvintä Kielitoimiston sanakirjassa