Suomi muokkaa

Substantiivi muokkaa

mytty (1-C) (monikko mytyt)

  1. kangas tai muu vastaava sullottuna epämääräiseksi kasaksi

Ääntäminen muokkaa

  • IPA: /ˈmyt̪ːy/, [ˈmyt̪ʷːy]
  • tavutus: myt‧ty

Taivutus muokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi mytty mytyt
genetiivi mytyn myttyjen
partitiivi myttyä myttyjä
akkusatiivi mytty;
mytyn
mytyt
sisäpaikallissijat
inessiivi mytyssä mytyissä
elatiivi mytystä mytyistä
illatiivi myttyyn myttyihin
ulkopaikallissijat
adessiivi mytyllä mytyillä
ablatiivi mytyltä mytyiltä
allatiivi mytylle mytyille
muut sijamuodot
essiivi myttynä myttyinä
translatiivi mytyksi mytyiksi
abessiivi mytyttä mytyittä
instruktiivi mytyin
komitatiivi myttyine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo myty-
vahva vartalo mytty-
konsonantti-
vartalo
-

Liittyvät sanat muokkaa

Yhdyssanat muokkaa

vaatemytty

Idiomit muokkaa

  • mennä myttyyn
    1. (kuvaannollisesti) epäonnistua, mennä mönkään

Aiheesta muualla muokkaa

  • mytty Kielitoimiston sanakirjassa