Katso myös: Myyrä
Wikipedia
Katso artikkeli Myyrä Wikipediassa, vapaassa tietosanakirjassa.

Suomi muokkaa

 
myyrä (Talpa europaea)

Substantiivi muokkaa

myyrä (10)

  1. jokin Arvicolinae-alaheimon jyrsijöistä, tanakoita hiirtä muistuttavia jyrsijöitä
  2. jonkin Talpidae-heimon nisäkkäistä, erit. maamyyrä eli kontiainen (Talpa europaea)
  3. (kuvaannollisesti) organisaatioon soluttautunut vakooja
  4. (arkikieltä) sokea tai heikosti näkevä ihminen

Ääntäminen muokkaa

  • IPA: /ˈmyːræ/
  • tavutus: myy‧rä

Taivutus muokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi myyrä myyrät
genetiivi myyrän myyrien
(myyräin)
partitiivi myyrää myyriä
akkusatiivi myyrä;
myyrän
myyrät
sisäpaikallissijat
inessiivi myyrässä myyrissä
elatiivi myyrästä myyristä
illatiivi myyrään myyriin
ulkopaikallissijat
adessiivi myyrällä myyrillä
ablatiivi myyrältä myyriltä
allatiivi myyrälle myyrille
muut sijamuodot
essiivi myyränä myyrinä
translatiivi myyräksi myyriksi
abessiivi myyrättä myyrittä
instruktiivi myyrin
komitatiivi myyrine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo myyrä-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Käännökset muokkaa

Liittyvät sanat muokkaa

Yhdyssanat muokkaa

hyppymyyrä, kenttämyyrä, lapinmyyrä, maamyyrä, myyräkuume, myyränkolo, myyränreikä, myyräntyö, onnenmyyrä, peltomyyrä, punamyyrä, työmyyrä, vesimyyrä

Aiheesta muualla muokkaa

  • myyrä Kielitoimiston sanakirjassa