myyrä

Katso myös: Myyrä

Katso artikkeli Myyrä Wikipediassa, vapaassa tietosanakirjassa.

Suomi

myyrä (Talpa europaea)

Substantiivi

myyrä (10)

jokin Arvicolinae-alaheimon jyrsijöistä, tanakoita hiirtä muistuttavia jyrsijöitä
jonkin Talpidae-heimon nisäkkäistä, erit. maamyyrä eli kontiainen (Talpa europaea)
(kuvaannollisesti) organisaatioon soluttautunut vakooja
(arkikieltä) sokea tai heikosti näkevä ihminen

Ääntäminen

IPA: /ˈmyːræ/
tavutus: myy‧rä

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	myyrä	myyrät
genetiivi	myyrän	myyrien (myyräin)
partitiivi	myyrää	myyriä
akkusatiivi	myyrä; myyrän	myyrät
sisäpaikallissijat
inessiivi	myyrässä	myyrissä
elatiivi	myyrästä	myyristä
illatiivi	myyrään	myyriin
ulkopaikallissijat
adessiivi	myyrällä	myyrillä
ablatiivi	myyrältä	myyriltä
allatiivi	myyrälle	myyrille
muut sijamuodot
essiivi	myyränä	myyrinä
translatiivi	myyräksi	myyriksi
abessiivi	myyrättä	myyrittä
instruktiivi	–	myyrin
komitatiivi	–	myyrine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	myyrä-
heikko vartalo	-
vahva vartalo	-
konsonantti- vartalo	-

Käännökset

3. vakooja

englanti: mole
saksa: Maulwurf m.

viro: mutt

Liittyvät sanat

piisami

Yhdyssanat

hyppymyyrä, kenttämyyrä, lapinmyyrä, maamyyrä, myyräkuume, myyränkolo, myyränreikä, myyräntyö, onnenmyyrä, peltomyyrä, punamyyrä, työmyyrä, vesimyyrä

Aiheesta muualla

myyrä Kielitoimiston sanakirjassa

Noudettu kohteesta ”https://fi.wiktionary.org/w/index.php?title=myyrä&oldid=4637816”