Suomi muokkaa

Substantiivi muokkaa

närästys (39)[1]

  1. polttava tunne rintalastan takana; se, että närästää

Ääntäminen muokkaa

  • IPA: /ˈnæræst̪ys/
  • tavutus: nä‧räs‧tys

Taivutus muokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi närästys närästykset
genetiivi närästyksen närästysten
närästyksien
partitiivi närästystä närästyksiä
akkusatiivi närästys;
närästyksen
närästykset
sisäpaikallissijat
inessiivi närästyksessä närästyksissä
elatiivi närästyksestä närästyksistä
illatiivi närästykseen närästyksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi närästyksellä närästyksillä
ablatiivi närästykseltä närästyksiltä
allatiivi närästykselle närästyksille
muut sijamuodot
essiivi närästyksenä närästyksinä
translatiivi närästykseksi närästyksiksi
abessiivi närästyksettä närästyksittä
instruktiivi närästyksin
komitatiivi närästyksine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo närästykse-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
närästys-

Käännökset muokkaa

Liittyvät sanat muokkaa

Alakäsitteet muokkaa

Aiheesta muualla muokkaa

Viitteet muokkaa

  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 39