Substantiivi

muokkaa

närästys (39)[1]

  1. polttava tunne rintalastan takana; se, että närästää
  2. (kansanomainen) refluksi

Ääntäminen

muokkaa
  • IPA: /ˈnæræst̪ys/
  • tavutus: nä‧räs‧tys

Taivutus

muokkaa
Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi närästys närästykset
genetiivi närästyksen närästysten
närästyksien
partitiivi närästystä närästyksiä
akkusatiivi närästys;
närästyksen
närästykset
sisäpaikallissijat
inessiivi närästyksessä närästyksissä
elatiivi närästyksestä närästyksistä
illatiivi närästykseen närästyksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi närästyksellä närästyksillä
ablatiivi närästykseltä närästyksiltä
allatiivi närästykselle närästyksille
muut sijamuodot
essiivi närästyksenä närästyksinä
translatiivi närästykseksi närästyksiksi
abessiivi närästyksettä närästyksittä
instruktiivi närästyksin
komitatiivi närästyksine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo närästykse-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
närästys-

Käännökset

muokkaa

Liittyvät sanat

muokkaa
Alakäsitteet
muokkaa

Aiheesta muualla

muokkaa

Viitteet

muokkaa
  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 39