naiivius
Suomi muokkaa
Substantiivi muokkaa
- se, että on naiivi
Ääntäminen muokkaa
- IPA: /ˈnɑiːˌʋius/ tai /ˈnɑiːʋiu̯s/
- tavutus: na‧ii‧vi‧us / na‧ii‧vius
Taivutus muokkaa
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | naiivius | naiiviudet |
| genetiivi | naiiviuden | naiiviuksien |
| partitiivi | naiiviutta | naiiviuksia |
| akkusatiivi | naiivius; naiiviuden |
naiiviudet |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | naiiviudessa | naiiviuksissa |
| elatiivi | naiiviudesta | naiiviuksista |
| illatiivi | naiiviuteen | naiiviuksiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | naiiviudella | naiiviuksilla |
| ablatiivi | naiiviudelta | naiiviuksilta |
| allatiivi | naiiviudelle | naiiviuksille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | naiiviutena | naiiviuksina |
| translatiivi | naiiviudeksi | naiiviuksiksi |
| abessiivi | naiiviudetta | naiiviuksitta |
| instruktiivi | – | naiiviuksin |
| komitatiivi | – | naiiviuksine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | - | |
| heikko vartalo | naiiviude- | |
| vahva vartalo | naiiviute- | |
| konsonantti- vartalo |
naiiviut- | |
Etymologia muokkaa
sanan naiivi vartalosta naiivi- ja suffiksista -us
Käännökset muokkaa
1. se, että on naiivi
|
Aiheesta muualla muokkaa
- naiivius Kielitoimiston sanakirjassa
Viitteet muokkaa
- ↑ Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 40