Substantiivi

muokkaa

naiivius (40)[1]

  1. se, että on naiivi

Ääntäminen

muokkaa
  • IPA: /ˈnɑiːˌʋius/ tai /ˈnɑiːʋiu̯s/
  • tavutus: na‧ii‧vi‧us / na‧ii‧vius

Taivutus

muokkaa
Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi naiivius naiiviudet
genetiivi naiiviuden naiiviuksien
partitiivi naiiviutta naiiviuksia
akkusatiivi naiivius;
naiiviuden
naiiviudet
sisäpaikallissijat
inessiivi naiiviudessa naiiviuksissa
elatiivi naiiviudesta naiiviuksista
illatiivi naiiviuteen naiiviuksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi naiiviudella naiiviuksilla
ablatiivi naiiviudelta naiiviuksilta
allatiivi naiiviudelle naiiviuksille
muut sijamuodot
essiivi naiiviutena naiiviuksina
translatiivi naiiviudeksi naiiviuksiksi
abessiivi naiiviudetta naiiviuksitta
instruktiivi naiiviuksin
komitatiivi naiiviuksine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo naiiviude-
vahva vartalo naiiviute-
konsonantti-
vartalo
naiiviut-

Etymologia

muokkaa

sanan naiivi vartalosta naiivi- ja suffiksista -us

Käännökset

muokkaa

Aiheesta muualla

muokkaa

Viitteet

muokkaa
  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 40