nainti
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaa- ottaminen aviopuolisoksi, avioituminen
- (puhekieltä) yhdyntä
Ääntäminen
muokkaa- IPA: /ˈnɑi̯nt̪i/
- tavutus: nain‧ti
Taivutus
muokkaaTaivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | nainti | nainnit |
genetiivi | nainnin | naintien (naintein) |
partitiivi | naintia | nainteja |
akkusatiivi | nainti; nainnin |
nainnit |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | nainnissa | nainneissa |
elatiivi | nainnista | nainneista |
illatiivi | naintiin | nainteihin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | nainnilla | nainneilla |
ablatiivi | nainnilta | nainneilta |
allatiivi | nainnille | nainneille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | naintina | nainteina |
translatiivi | nainniksi | nainneiksi |
abessiivi | nainnitta | nainneitta |
instruktiivi | – | nainnein |
komitatiivi | – | nainteine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | - | |
heikko vartalo | nainni- | |
vahva vartalo | nainti- | |
konsonantti- vartalo |
- |
Etymologia
muokkaaKäännökset
muokkaa1. avioliiton solminen
|
2. sukupuoliyhteydessä oleminen
|
Liittyvät sanat
muokkaaYhdyssanat
muokkaaAiheesta muualla
muokkaaViitteet
muokkaa- ↑ Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 5-J