Suomi muokkaa

Substantiivi muokkaa

napsu (1)

  1. (arkikieltä) ryyppy, naukku
  2. napsujen suvun (Myiarchus) laji tai yksilö

Ääntäminen muokkaa

  • IPA: /ˈnɑpsu/
  • tavutus: nap‧su

Taivutus muokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi napsu napsut
genetiivi napsun napsujen
partitiivi napsua napsuja
akkusatiivi napsu;
napsun
napsut
sisäpaikallissijat
inessiivi napsussa napsuissa
elatiivi napsusta napsuista
illatiivi napsuun napsuihin
ulkopaikallissijat
adessiivi napsulla napsuilla
ablatiivi napsulta napsuilta
allatiivi napsulle napsuille
muut sijamuodot
essiivi napsuna napsuina
translatiivi napsuksi napsuiksi
abessiivi napsutta napsuitta
instruktiivi napsuin
komitatiivi napsuine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo napsu-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Etymologia muokkaa

[2] lintu: Linnun tavasta hankkia ravintoa lentäviä hyönteisiä nappaamalla.[1]

Käännökset muokkaa

Liittyvät sanat muokkaa

Yhdyssanat muokkaa

andiennapsu, antilliennapsu, galapagosinnapsu, grenadannapsu, harmaanapsu, isotöyhtönapsu, jamaikannapsu, jokinapsu, jukataninnapsu, kolumbiannapsu, kuubannapsu, lampinapsu, mangrovenapsu, nokitöyhtönapsu, panamannapsu, perunnapsu, pikkunapsu, puertoriconnapsu, ruskotöyhtönapsu, trillinapsu, tummasiipinapsu, valkohuppunapsu, venezuelannapsu, viheltäjänapsu

Viitteet muokkaa

  1. Kaisa Häkkinen: Linnun nimi, s. 252. Helsinki: Teos, 2004. ISB-951-851-013-X.