narauttaminen
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaanarauttaminen (38)
- teonnimi verbistä narauttaa
Taivutus
muokkaa| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | narauttaminen | narauttamiset |
| genetiivi | narauttamisen | narauttamisten narauttamisien |
| partitiivi | narauttamista | narauttamisia |
| akkusatiivi | narauttaminen; narauttamisen |
narauttamiset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | narauttamisessa | narauttamisissa |
| elatiivi | narauttamisesta | narauttamisista |
| illatiivi | narauttamiseen | narauttamisiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | narauttamisella | narauttamisilla |
| ablatiivi | narauttamiselta | narauttamisilta |
| allatiivi | narauttamiselle | narauttamisille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | narauttamisena (narauttamisna) |
narauttamisina |
| translatiivi | narauttamiseksi | narauttamisiksi |
| abessiivi | narauttamisetta | narauttamisitta |
| instruktiivi | – | narauttamisin |
| komitatiivi | – | narauttamisine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | narauttamise- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
narauttamis- | |