narikka
Suomi
muokkaa
Substantiivi
muokkaanarikka (14)
- (arkikieltä) ravintolan tms. vaatesäilytys; vaatesäilö
- Jätä takki narikkaan.
- Takkini on narikassa.
Ääntäminen
muokkaa- IPA: /ˈnɑrikːɑ/
- tavutus: na‧rik‧ka
Taivutus
muokkaa| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | narikka | narikat |
| genetiivi | narikan | narikoiden narikoitten narikkojen (narikkain) |
| partitiivi | narikkaa | narikoita narikkoja |
| akkusatiivi | narikka; narikan |
narikat |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | narikassa | narikoissa |
| elatiivi | narikasta | narikoista |
| illatiivi | narikkaan | narikkoihin narikoihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | narikalla | narikoilla |
| ablatiivi | narikalta | narikoilta |
| allatiivi | narikalle | narikoille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | narikkana | narikkoina narikoina |
| translatiivi | narikaksi | narikoiksi |
| abessiivi | narikatta | narikoitta |
| instruktiivi | – | narikoin |
| komitatiivi | – | narikoine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | - | |
| heikko vartalo | narika- | |
| vahva vartalo | narikka- | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Etymologia
muokkaa- aiemmasta muodosta narinkka << venäjän на ры́нке (na rinke) ’torilla’, alun perin tori, jossa myytiin ulkotiloissa mm. vaatteita[1]
Liittyvät sanat
muokkaaYhdyssanat
muokkaaAiheesta muualla
muokkaa- narikka Kielitoimiston sanakirjassa
Viitteet
muokkaa- ↑ Ulla-Maija Forsberg: Stadin slangi 1930-luvulla Kotus-blogi. 31.3.2017. Kotus. Viitattu 1.1.2021.