Suomi muokkaa

Substantiivi muokkaa

narkkaus (39)[1]

  1. (slangia) huumeiden käytön harrastelu, usein tai satunnaisesti
    Narkkaus on riippumattomassa seurassa harrastus.

Ääntäminen muokkaa

  • IPA: /ˈnɑrkːɑus/ tai /ˈnɑrkːɑu̯s/
  • tavutus: nark‧ka‧us / nark‧kaus

Taivutus muokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi narkkaus narkkaukset
genetiivi narkkauksen narkkausten
narkkauksien
partitiivi narkkausta narkkauksia
akkusatiivi narkkaus;
narkkauksen
narkkaukset
sisäpaikallissijat
inessiivi narkkauksessa narkkauksissa
elatiivi narkkauksesta narkkauksista
illatiivi narkkaukseen narkkauksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi narkkauksella narkkauksilla
ablatiivi narkkaukselta narkkauksilta
allatiivi narkkaukselle narkkauksille
muut sijamuodot
essiivi narkkauksena narkkauksina
translatiivi narkkaukseksi narkkauksiksi
abessiivi narkkauksetta narkkauksitta
instruktiivi narkkauksin
komitatiivi narkkauksine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo narkkaukse-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
narkkaus-

Liittyvät sanat muokkaa

Aiheesta muualla muokkaa

Viitteet muokkaa

  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 39