Suomi muokkaa

Substantiivi muokkaa

narskahdus (39)

  1. narskahtaminen

Ääntäminen muokkaa

  • IPA: /ˈnɑrskɑhdus/
  • tavutus: nars‧kah‧dus

Taivutus muokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi narskahdus narskahdukset
genetiivi narskahduksen narskahdusten
narskahduksien
partitiivi narskahdusta narskahduksia
akkusatiivi narskahdus;
narskahduksen
narskahdukset
sisäpaikallissijat
inessiivi narskahduksessa narskahduksissa
elatiivi narskahduksesta narskahduksista
illatiivi narskahdukseen narskahduksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi narskahduksella narskahduksilla
ablatiivi narskahdukselta narskahduksilta
allatiivi narskahdukselle narskahduksille
muut sijamuodot
essiivi narskahduksena narskahduksina
translatiivi narskahdukseksi narskahduksiksi
abessiivi narskahduksetta narskahduksitta
instruktiivi narskahduksin
komitatiivi narskahduksine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo narskahdukse-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
narskahdus-

Etymologia muokkaa

johdos verbistä narskahtaa (narskahd- + -us)

Käännökset muokkaa

Aiheesta muualla muokkaa