Substantiivi

muokkaa

nassakka (14-A)[1]

  1. pieni tynnyri, lekkeri

Ääntäminen

muokkaa
  • IPA: /ˈnɑsːɑkːɑ/
  • tavutus: nas‧sak‧ka

Taivutus

muokkaa
Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi nassakka nassakat
genetiivi nassakan nassakoiden
nassakoitten
nassakkojen
(nassakkain)
partitiivi nassakkaa nassakoita
nassakkoja
akkusatiivi nassakka;
nassakan
nassakat
sisäpaikallissijat
inessiivi nassakassa nassakoissa
elatiivi nassakasta nassakoista
illatiivi nassakkaan nassakkoihin
nassakoihin
ulkopaikallissijat
adessiivi nassakalla nassakoilla
ablatiivi nassakalta nassakoilta
allatiivi nassakalle nassakoille
muut sijamuodot
essiivi nassakkana nassakkoina
nassakoina
translatiivi nassakaksi nassakoiksi
abessiivi nassakatta nassakoitta
instruktiivi nassakoin
komitatiivi nassakoine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo nassaka-
vahva vartalo nassakka-
konsonantti-
vartalo
-

Etymologia

muokkaa

< venäjä[2]

Aiheesta muualla

muokkaa

Viitteet

muokkaa
  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 14-A
  2. Hakulinen, Lauri: Suomen kielen rakenne ja kehitys, s. 367. Helsingin yliopiston suomen kielen laitos, 2000 (1978). ISBN 951-45-9221-2.