nassakka
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaaÄäntäminen
muokkaa- IPA: /ˈnɑsːɑkːɑ/
- tavutus: nas‧sak‧ka
Taivutus
muokkaaTaivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | nassakka | nassakat |
genetiivi | nassakan | nassakoiden nassakoitten nassakkojen (nassakkain) |
partitiivi | nassakkaa | nassakoita nassakkoja |
akkusatiivi | nassakka; nassakan |
nassakat |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | nassakassa | nassakoissa |
elatiivi | nassakasta | nassakoista |
illatiivi | nassakkaan | nassakkoihin nassakoihin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | nassakalla | nassakoilla |
ablatiivi | nassakalta | nassakoilta |
allatiivi | nassakalle | nassakoille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | nassakkana | nassakkoina nassakoina |
translatiivi | nassakaksi | nassakoiksi |
abessiivi | nassakatta | nassakoitta |
instruktiivi | – | nassakoin |
komitatiivi | – | nassakoine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | - | |
heikko vartalo | nassaka- | |
vahva vartalo | nassakka- | |
konsonantti- vartalo |
- |
Etymologia
muokkaa< venäjä[2]
Aiheesta muualla
muokkaa- nassakka Kielitoimiston sanakirjassa
Viitteet
muokkaa- ↑ Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 14-A
- ↑ Hakulinen, Lauri: Suomen kielen rakenne ja kehitys, s. 367. Helsingin yliopiston suomen kielen laitos, 2000 (1978). ISBN 951-45-9221-2.