naurahteleminen
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaanaurahteleminen (38)
- teonnimi verbistä naurahdella
Taivutus
muokkaa| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | naurahteleminen | naurahtelemiset |
| genetiivi | naurahtelemisen | naurahtelemisten naurahtelemisien |
| partitiivi | naurahtelemista | naurahtelemisia |
| akkusatiivi | naurahteleminen; naurahtelemisen |
naurahtelemiset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | naurahtelemisessa | naurahtelemisissa |
| elatiivi | naurahtelemisesta | naurahtelemisista |
| illatiivi | naurahtelemiseen | naurahtelemisiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | naurahtelemisella | naurahtelemisilla |
| ablatiivi | naurahtelemiselta | naurahtelemisilta |
| allatiivi | naurahtelemiselle | naurahtelemisille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | naurahtelemisena (naurahtelemisna) |
naurahtelemisina |
| translatiivi | naurahtelemiseksi | naurahtelemisiksi |
| abessiivi | naurahtelemisetta | naurahtelemisitta |
| instruktiivi | – | naurahtelemisin |
| komitatiivi | – | naurahtelemisine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | naurahtelemise- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
naurahtelemis- | |
Etymologia
muokkaa- verbi naurahdella + johdin -minen