naurava
Suomi
muokkaaAdjektiivi
muokkaanaurava
- sellainen, joka nauraa parhaillaan
Vastakohta
muokkaaVerbi
muokkaanaurava
- (taivutusmuoto) aktiivin partisiipin preesens verbistä nauraa
Taivutus
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | naurava | nauravat |
| genetiivi | nauravan | nauravien (nauravain) |
| partitiivi | nauravaa | nauravia |
| akkusatiivi | naurava; nauravan | nauravat |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | nauravassa | nauravissa |
| elatiivi | nauravasta | nauravista |
| illatiivi | nauravaan | nauraviin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | nauravalla | nauravilla |
| ablatiivi | nauravalta | nauravilta |
| allatiivi | nauravalle | nauraville |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | nauravana | nauravina |
| translatiivi | nauravaksi | nauraviksi |
| abessiivi | nauravatta | nauravitta |
| instruktiivi | – | nauravin |
| komitatiivi | – | nauravine |