naureskeleminen
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaanaureskeleminen (38)
- teonnimi verbistä naureskella
Taivutus
muokkaaTaivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | naureskeleminen | naureskelemiset |
genetiivi | naureskelemisen | naureskelemisten naureskelemisien |
partitiivi | naureskelemista | naureskelemisia |
akkusatiivi | naureskeleminen; naureskelemisen |
naureskelemiset |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | naureskelemisessa | naureskelemisissa |
elatiivi | naureskelemisesta | naureskelemisista |
illatiivi | naureskelemiseen | naureskelemisiin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | naureskelemisella | naureskelemisilla |
ablatiivi | naureskelemiselta | naureskelemisilta |
allatiivi | naureskelemiselle | naureskelemisille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | naureskelemisena (naureskelemisna) |
naureskelemisina |
translatiivi | naureskelemiseksi | naureskelemisiksi |
abessiivi | naureskelemisetta | naureskelemisitta |
instruktiivi | – | naureskelemisin |
komitatiivi | – | naureskelemisine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | naureskelemise- | |
heikko vartalo | - | |
vahva vartalo | - | |
konsonantti- vartalo |
naureskelemis- |
Etymologia
muokkaa- verbi naureskella + johdin -minen