Suomi muokkaa

Substantiivi muokkaa

navakkuus (40)

  1. se, että on navakka

Ääntäminen muokkaa

  • IPA: /ˈnɑʋɑkːuːs/
  • tavutus: na‧vak‧kuus

Taivutus muokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi navakkuus navakkuudet
genetiivi navakkuuden navakkuuksien
partitiivi navakkuutta navakkuuksia
akkusatiivi navakkuus;
navakkuuden
navakkuudet
sisäpaikallissijat
inessiivi navakkuudessa navakkuuksissa
elatiivi navakkuudesta navakkuuksista
illatiivi navakkuuteen navakkuuksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi navakkuudella navakkuuksilla
ablatiivi navakkuudelta navakkuuksilta
allatiivi navakkuudelle navakkuuksille
muut sijamuodot
essiivi navakkuutena navakkuuksina
translatiivi navakkuudeksi navakkuuksiksi
abessiivi navakkuudetta navakkuuksitta
instruktiivi navakkuuksin
komitatiivi navakkuuksine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo navakkuude-
vahva vartalo navakkuute-
konsonantti-
vartalo
navakkuut-

Etymologia muokkaa

sanan navakka vartalosta navakk- ja suffiksista -uus

Käännökset muokkaa

Aiheesta muualla muokkaa