nekkaaminen
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaanekkaaminen (38)
- teonnimi verbistä nekata
Taivutus
muokkaa| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | nekkaaminen | nekkaamiset |
| genetiivi | nekkaamisen | nekkaamisten nekkaamisien |
| partitiivi | nekkaamista | nekkaamisia |
| akkusatiivi | nekkaaminen; nekkaamisen |
nekkaamiset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | nekkaamisessa | nekkaamisissa |
| elatiivi | nekkaamisesta | nekkaamisista |
| illatiivi | nekkaamiseen | nekkaamisiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | nekkaamisella | nekkaamisilla |
| ablatiivi | nekkaamiselta | nekkaamisilta |
| allatiivi | nekkaamiselle | nekkaamisille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | nekkaamisena (nekkaamisna) |
nekkaamisina |
| translatiivi | nekkaamiseksi | nekkaamisiksi |
| abessiivi | nekkaamisetta | nekkaamisitta |
| instruktiivi | – | nekkaamisin |
| komitatiivi | – | nekkaamisine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | nekkaamise- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
nekkaamis- | |