Katso artikkeli Nektari Wikipediassa, vapaassa tietosanakirjassa.

Substantiivi

muokkaa

nektari (6)[1]

  1. soseuttamalla valmistettu sakea hedelmä- tai marjajuoma, joka sisältää hedelmälihaa
  2. (mytologia) kreikkalaisessa muinaistarustossa jumalten nauttima juoma

Ääntäminen

muokkaa
  • IPA: /ˈnekt̪ɑri/
  • tavutus: nek‧ta‧ri

Taivutus

muokkaa
Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi nektari nektarit
genetiivi nektarin nektarien
nektareiden
nektareitten
partitiivi nektaria nektareita
nektareja
akkusatiivi nektari;
nektarin
nektarit
sisäpaikallissijat
inessiivi nektarissa nektareissa
elatiivi nektarista nektareista
illatiivi nektariin nektareihin
ulkopaikallissijat
adessiivi nektarilla nektareilla
ablatiivi nektarilta nektareilta
allatiivi nektarille nektareille
muut sijamuodot
essiivi nektarina nektareina
translatiivi nektariksi nektareiksi
abessiivi nektaritta nektareitta
instruktiivi nektarein
komitatiivi nektareine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo nektari-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Etymologia

muokkaa
  • samaa tarkoittavasta latinan sanasta nectar < muinaiskreikan sanasta νέκταρ (’jumalten ravinto’‎)

Käännökset

muokkaa

Liittyvät sanat

muokkaa

Aiheesta muualla

muokkaa
  • nektari Kielitoimiston sanakirjassa

Viitteet

muokkaa
  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 6