Katso artikkeli Neuroosi Wikipediassa, vapaassa tietosanakirjassa.

Substantiivi

muokkaa

neuroosi (6)[1]

  1. (psykiatria) kattokäsite lieville psykiatrisille sairauksille, joissa todellisuudentaju on vääristynyt, mutta ei esiinny harha-ajatuksia eikä -aistimuksia
  2. (arkikieltä) hermostuneisuus, jännittyneisyys

Ääntäminen

muokkaa
  • IPA: /ˈneu̯roːsi/
  • tavutus: neu‧roo‧si

Taivutus

muokkaa
Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi neuroosi neuroosit
genetiivi neuroosin neuroosien
neurooseiden
neurooseitten
partitiivi neuroosia neurooseita
neurooseja
akkusatiivi neuroosi;
neuroosin
neuroosit
sisäpaikallissijat
inessiivi neuroosissa neurooseissa
elatiivi neuroosista neurooseista
illatiivi neuroosiin neurooseihin
ulkopaikallissijat
adessiivi neuroosilla neurooseilla
ablatiivi neuroosilta neurooseilta
allatiivi neuroosille neurooseille
muut sijamuodot
essiivi neuroosina neurooseina
translatiivi neuroosiksi neurooseiksi
abessiivi neuroositta neurooseitta
instruktiivi neuroosein
komitatiivi neurooseine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo neuroosi-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Käännökset

muokkaa

Liittyvät sanat

muokkaa
Yhdyssanat
muokkaa

Aiheesta muualla

muokkaa

Viitteet

muokkaa
  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 6