neuvoja
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaaneuvoja (10)
- henkilö, joka neuvoo
Ääntäminen
muokkaa- IPA: /ˈneu̯ʋojɑ/
- tavutus: neu‧vo‧ja
Taivutus
muokkaaTaivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | neuvoja | neuvojat |
genetiivi | neuvojan | neuvojien (neuvojain) |
partitiivi | neuvojaa | neuvojia |
akkusatiivi | neuvoja; neuvojan |
neuvojat |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | neuvojassa | neuvojissa |
elatiivi | neuvojasta | neuvojista |
illatiivi | neuvojaan | neuvojiin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | neuvojalla | neuvojilla |
ablatiivi | neuvojalta | neuvojilta |
allatiivi | neuvojalle | neuvojille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | neuvojana | neuvojina |
translatiivi | neuvojaksi | neuvojiksi |
abessiivi | neuvojatta | neuvojitta |
instruktiivi | – | neuvojin |
komitatiivi | – | neuvojine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | neuvoja- | |
heikko vartalo | - | |
vahva vartalo | - | |
konsonantti- vartalo |
- |
Käännökset
muokkaa1. henkilö, joka neuvoo
|
|
Aiheesta muualla
muokkaa- neuvoja Kielitoimiston sanakirjassa