Wikipedia
Katso artikkeli Neuvottelu Wikipediassa, vapaassa tietosanakirjassa.

Substantiivi

muokkaa

neuvottelu (2)[1]

  1. keskustelu asiasta sopimiseksi

Ääntäminen

muokkaa
  • IPA: /ˈneu̯ʋot̪ˌt̪elu/
  • tavutus: neu‧vot‧te‧lu

Taivutus

muokkaa
Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi neuvottelu neuvottelut
genetiivi neuvottelun neuvottelujen
neuvotteluiden
neuvotteluitten
partitiivi neuvottelua neuvotteluita
neuvotteluja
akkusatiivi neuvottelu;
neuvottelun
neuvottelut
sisäpaikallissijat
inessiivi neuvottelussa neuvotteluissa
elatiivi neuvottelusta neuvotteluista
illatiivi neuvotteluun neuvotteluihin
ulkopaikallissijat
adessiivi neuvottelulla neuvotteluilla
ablatiivi neuvottelulta neuvotteluilta
allatiivi neuvottelulle neuvotteluille
muut sijamuodot
essiivi neuvotteluna neuvotteluina
translatiivi neuvotteluksi neuvotteluiksi
abessiivi neuvottelutta neuvotteluitta
instruktiivi neuvotteluin
komitatiivi neuvotteluine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo neuvottelu-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Käännökset

muokkaa

Liittyvät sanat

muokkaa
Yhdyssanat
muokkaa

aseidenriisuntaneuvottelu, aseleponeuvottelu, kauppaneuvottelu, kurkistusneuvottelu, liikeneuvottelu, neuvotteluhuone, neuvottelukierros, neuvottelukosketus, neuvottelukunta, neuvotteluosapuoli, neuvottelupuoli, neuvottelupöytä, neuvotteluratkaisu, neuvottelutilaisuus, neuvottelutulos, neuvotteluvaltti, neuvotteluvoima, palkkaneuvottelu, perheneuvottelu, puhelinneuvottelu, sopimusneuvottelu, sovintoneuvottelu, tarkistusneuvottelu, tuloneuvottelu, tuponeuvottelu, videoneuvottelu, yhteistoimintaneuvottelu

Aiheesta muualla

muokkaa

Viitteet

muokkaa
  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 2