nikkaroiminen
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaanikkaroiminen (38)
- teonnimi verbistä nikkaroida
Taivutus
muokkaaTaivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | nikkaroiminen | nikkaroimiset |
genetiivi | nikkaroimisen | nikkaroimisten nikkaroimisien |
partitiivi | nikkaroimista | nikkaroimisia |
akkusatiivi | nikkaroiminen; nikkaroimisen |
nikkaroimiset |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | nikkaroimisessa | nikkaroimisissa |
elatiivi | nikkaroimisesta | nikkaroimisista |
illatiivi | nikkaroimiseen | nikkaroimisiin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | nikkaroimisella | nikkaroimisilla |
ablatiivi | nikkaroimiselta | nikkaroimisilta |
allatiivi | nikkaroimiselle | nikkaroimisille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | nikkaroimisena (nikkaroimisna) |
nikkaroimisina |
translatiivi | nikkaroimiseksi | nikkaroimisiksi |
abessiivi | nikkaroimisetta | nikkaroimisitta |
instruktiivi | – | nikkaroimisin |
komitatiivi | – | nikkaroimisine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | nikkaroimise- | |
heikko vartalo | - | |
vahva vartalo | - | |
konsonantti- vartalo |
nikkaroimis- |
Etymologia
muokkaa- verbi nikkaroida + johdin -minen