Substantiivi

muokkaa

nikotus (39)

  1. nikottaminen; hikka

Ääntäminen

muokkaa
  • IPA: /ˈnikot̪us/
  • tavutus: ni‧ko‧tus

Taivutus

muokkaa
Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi nikotus nikotukset
genetiivi nikotuksen nikotusten
nikotuksien
partitiivi nikotusta nikotuksia
akkusatiivi nikotus;
nikotuksen
nikotukset
sisäpaikallissijat
inessiivi nikotuksessa nikotuksissa
elatiivi nikotuksesta nikotuksista
illatiivi nikotukseen nikotuksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi nikotuksella nikotuksilla
ablatiivi nikotukselta nikotuksilta
allatiivi nikotukselle nikotuksille
muut sijamuodot
essiivi nikotuksena nikotuksina
translatiivi nikotukseksi nikotuksiksi
abessiivi nikotuksetta nikotuksitta
instruktiivi nikotuksin
komitatiivi nikotuksine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo nikotukse-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
nikotus-

Etymologia

muokkaa

verbi nikottaa + johdin -us

Käännökset

muokkaa

Liittyvät sanat

muokkaa
Yhdyssanat
muokkaa

Aiheesta muualla

muokkaa
  • nikotus Kielitoimiston sanakirjassa
  • nikotus Suomen etymologisessa sanakirjassa
  • Artikkeli 3970 Suomen viittomakielten verkkosanakirjassa Suvissa