niskoitteleminen
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaaniskoitteleminen (38)
- teonnimi verbistä niskoitella
Taivutus
muokkaa| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | niskoitteleminen | niskoittelemiset |
| genetiivi | niskoittelemisen | niskoittelemisten niskoittelemisien |
| partitiivi | niskoittelemista | niskoittelemisia |
| akkusatiivi | niskoitteleminen; niskoittelemisen |
niskoittelemiset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | niskoittelemisessa | niskoittelemisissa |
| elatiivi | niskoittelemisesta | niskoittelemisista |
| illatiivi | niskoittelemiseen | niskoittelemisiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | niskoittelemisella | niskoittelemisilla |
| ablatiivi | niskoittelemiselta | niskoittelemisilta |
| allatiivi | niskoittelemiselle | niskoittelemisille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | niskoittelemisena (niskoittelemisna) |
niskoittelemisina |
| translatiivi | niskoittelemiseksi | niskoittelemisiksi |
| abessiivi | niskoittelemisetta | niskoittelemisitta |
| instruktiivi | – | niskoittelemisin |
| komitatiivi | – | niskoittelemisine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | niskoittelemise- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
niskoittelemis- | |
Etymologia
muokkaa- verbi niskoitella + johdin -minen