nokittava

  1. (taivutusmuoto) passiivin partisiipin preesens verbistä nokkia

Taivutus

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi nokittava nokittavat
genetiivi nokittavan nokittavien
(nokittavain)
partitiivi nokittavaa nokittavia
akkusatiivi nokittava;
nokittavan
nokittavat
sisäpaikallissijat
inessiivi nokittavassa nokittavissa
elatiivi nokittavasta nokittavista
illatiivi nokittavaan nokittaviin
ulkopaikallissijat
adessiivi nokittavalla nokittavilla
ablatiivi nokittavalta nokittavilta
allatiivi nokittavalle nokittaville
muut sijamuodot
essiivi nokittavana nokittavina
translatiivi nokittavaksi nokittaviksi
abessiivi nokittavatta nokittavitta
instruktiivi nokittavin
komitatiivi nokittavine
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo nokittava-
vahva vartalo nokittava-
konsonantti-
vartalo
-

nokittava

  1. (taivutusmuoto) aktiivin partisiipin preesens verbistä nokittaa

Taivutus

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi nokittava nokittavat
genetiivi nokittavan nokittavien
(nokittavain)
partitiivi nokittavaa nokittavia
akkusatiivi nokittava;
nokittavan
nokittavat
sisäpaikallissijat
inessiivi nokittavassa nokittavissa
elatiivi nokittavasta nokittavista
illatiivi nokittavaan nokittaviin
ulkopaikallissijat
adessiivi nokittavalla nokittavilla
ablatiivi nokittavalta nokittavilta
allatiivi nokittavalle nokittaville
muut sijamuodot
essiivi nokittavana nokittavina
translatiivi nokittavaksi nokittaviksi
abessiivi nokittavatta nokittavitta
instruktiivi nokittavin
komitatiivi nokittavine
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo nokittava-
vahva vartalo nokittava-
konsonantti-
vartalo
-