nollaaminen
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaanollaaminen (38)
- teonnimi verbistä nollata
Taivutus
muokkaa| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | nollaaminen | nollaamiset |
| genetiivi | nollaamisen | nollaamisten nollaamisien |
| partitiivi | nollaamista | nollaamisia |
| akkusatiivi | nollaaminen; nollaamisen |
nollaamiset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | nollaamisessa | nollaamisissa |
| elatiivi | nollaamisesta | nollaamisista |
| illatiivi | nollaamiseen | nollaamisiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | nollaamisella | nollaamisilla |
| ablatiivi | nollaamiselta | nollaamisilta |
| allatiivi | nollaamiselle | nollaamisille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | nollaamisena (nollaamisna) |
nollaamisina |
| translatiivi | nollaamiseksi | nollaamisiksi |
| abessiivi | nollaamisetta | nollaamisitta |
| instruktiivi | – | nollaamisin |
| komitatiivi | – | nollaamisine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | nollaamise- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
nollaamis- | |