Suomi muokkaa

Substantiivi muokkaa

nolous (40)[1]

  1. se, että on nolo

Ääntäminen muokkaa

  • IPA: /ˈnolous/ tai /ˈnolou̯s/
  • tavutus: no‧lo‧us / no‧lous

Taivutus muokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi nolous noloudet
genetiivi nolouden nolouksien
partitiivi noloutta nolouksia
akkusatiivi nolous;
nolouden
noloudet
sisäpaikallissijat
inessiivi noloudessa nolouksissa
elatiivi noloudesta nolouksista
illatiivi nolouteen nolouksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi noloudella nolouksilla
ablatiivi noloudelta nolouksilta
allatiivi noloudelle nolouksille
muut sijamuodot
essiivi noloutena nolouksina
translatiivi noloudeksi nolouksiksi
abessiivi noloudetta nolouksitta
instruktiivi nolouksin
komitatiivi nolouksine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo noloude-
vahva vartalo noloute-
konsonantti-
vartalo
nolout-

Etymologia muokkaa

sanan nolo vartalosta nolo- ja suffiksista -us

Käännökset muokkaa

Aiheesta muualla muokkaa

  • nolous Kielitoimiston sanakirjassa

Viitteet muokkaa

  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 40