Substantiivi

muokkaa

nolous (40)[1]

  1. se, että on nolo

Ääntäminen

muokkaa
  • IPA: /ˈnolous/ tai /ˈnolou̯s/
  • tavutus: no‧lo‧us / no‧lous

Taivutus

muokkaa
Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi nolous noloudet
genetiivi nolouden nolouksien
partitiivi noloutta nolouksia
akkusatiivi nolous;
nolouden
noloudet
sisäpaikallissijat
inessiivi noloudessa nolouksissa
elatiivi noloudesta nolouksista
illatiivi nolouteen nolouksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi noloudella nolouksilla
ablatiivi noloudelta nolouksilta
allatiivi noloudelle nolouksille
muut sijamuodot
essiivi noloutena nolouksina
translatiivi noloudeksi nolouksiksi
abessiivi noloudetta nolouksitta
instruktiivi nolouksin
komitatiivi nolouksine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo noloude-
vahva vartalo noloute-
konsonantti-
vartalo
nolout-

Etymologia

muokkaa

sanan nolo vartalosta nolo- ja suffiksista -us

Käännökset

muokkaa

Aiheesta muualla

muokkaa
  • nolous Kielitoimiston sanakirjassa

Viitteet

muokkaa
  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 40